Tarpojien leiritarpon suorituksiin kuuluu muun muassa yöpyminen kiintolaavussa. Sellainen ei Santahaminassa onnistu, ja ollaanhan siellä Kuperkeikalla muutenkin vietetty ihan tarpeeksi öitä. Tarpojaryhmä Jaguaarit päätti siis lähteä ensimmäistä kertaa ryhmän omalle leirille tuttua ja turvallista Kuperkeikkaa kauemmas, Nuuksion eksoottisiin maisemiin. Santahaminan ehdotonetu on se, ettei tarvitse pelätä toisen lippukunnan tai muiden retkeilijöiden pamahtavan paikalle varaamaan leiripaikkaa ennen kuin sinne itse ehtii. Nuuksiossa taas kiintolaavun saatavuutta ei voi taata. Päätimme Richien kanssa tehdä taktisen peliliikkeen ja menimme Nuuksioon jo torstaina.

Aamulla lähtö takaisin Helsinkiin lapsia ja ruokia noutamaan ei tuntunut houkuttelevalta. Richie jäi vahtimaan tavaroita ja varaamaan meille kiintolaavua. Itse raahauduin Helsinkiin. Onneksi Santahaminassa odotti joukko innokkaita tarpojia. Jaguaarit sulloivat kaikki yhteiset tavarat kuten trangiat ja ruuat (lähes) mukisematta rinkkoihinsa ja lähdimme kohti Nuuksion Holma-Saarijärveä. Netta liittyi joukkoon Herttoniemen metroasemalla.

Bussi-, metro- ja junamatkat sujuivat hyvin. Jaggerit osasivat käyttäytyä esimerkillisesti ja yleistä paheksuntaa herättämättä (ainakin melkein). Espoossa Nuuksion bussia odotellessa palkitsimme itsemme Muumi-tikkareilla.

Nuuksiossa kävelymatka ei ollut lyhyt. Onnistuinpa vielä valitsemaan maisemareitin, jonka takiajouduimme kapuamaan loputtoman pitkiltä tuntuvat portaat ylös. Jaggereilla riitti onneksi energiaa ja selvisimme perille määränpäähämme ongelmitta. Iltapalaksi oli makkaraa. Sitten olikin jo aika painua pehkuihin.

Herätys oli jo puoli kuudelta. Lapset kömpivät unisina mutta silti yllättävän reippaina makuupusseistaan lämpimälle aamukaakaolle. Lähdimme aamuiselle linturetkelle. Kävelimme järven rantaa pitkin ja näköhavaintojen vähyydestä johtuen istahdimme kuuntelemaan lintujen laulua ja muita metsän ääniä sekä nauttimaan aamuauringosta ja Holma-Saarijärven upeista maisemista. Tutkimme myös lintukirjaa ja pohdimme millaisia lintuja Nuuksiosta löytyy.

Leiriin palattuamme menimme vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Heräsimme uudestaan puoli kymmenen maissa. Aamupalaksi söimme leipää ja pekonia. Ensin ohjelmassa oli retkiaskartelua. Jaggerit ryhtyivät vuolemaan voiveitsiä, puulastoja ja kaarnaveneitä innostuneesti ja jatkoivat kesken jääneitä projekteja myöhemmin leirin aikana vapaa-aikanaan.

Kahdeltatoista lapset alkoivat valmistaa lounasta. Ruokana olitonnikalapastaa. Hyvältä maistui! Lounaan jälkeen jätimme Netan vahtimaan leiriä ja suuntasimme kohti Haukkalammen vesipistettä ja Nahkiaispolkua. Aurinko porotti kuumasti ja kävi ilmi, että vaatetusta olisi pitänyt hieman vähentää ennen luontopolulle lähtemistä.

Raahauduttuamme takaisin leiriin pidimme hieman taukoa ohjelmasta, koska kaikki olivat rättiväsyneitä luontopolun jäljiltä. Vajaan tunnin hengähdystauon jälkeen leikimme halonkaatoa ja teimme taas ruokaa. Tällä kertaa ruokalistalla oli jaggereiden suosikkia ”bömmeliä” (=purkkilihapullia). Tällä kertaa bömmeli ei saavuttanut samanlaista suosiota kuin edelliselläleirillä. Ilmeisesti bömmelin salaisuus on sen pohjaan palaminen (?!), miltä tällä kerralla vältyttiin.

Ruokailun jälkeen vuorossa oli arvohuutokauppa. Jokaisella tarpojalla oli 10 000 € mielikuvitusrahaa käytettävänään. Niillä heidän oli tarkoitus ostaa itselleen mahdollisimman paljon itselle tärkeitä huutokaupattavana olevia arvoja ja asioita. Eniten oltiin valmiita tarjoamaan ystävyydestä, perheestä, rakkaudesta, terveydestä, partiosta ja lemmikkieläimestä. Lopuksi vielä keskusteltiin huutokaupan aikana tehdyistä valinnoista ja kullekin merkityksellisistä arvoista.

Arvohuutokaupan jälkeen alettiin valmistautua iltanuotiolle tekemällä polttopuita ja kiehisiä. Jaggerit saivat nuotion sytytettyä kahdella tulitikulla. Nuotiolla leikittiin paljon hauskoja tarpojille aivan uusia leikkejä. Suurimman suosion saavutti selittelyleikki. Siinä yksi menee kauemmas, ettei kuule mitä muut puhuvat. Toisten tehtävänä on päättää miksi pois mennyt henkilö on myöhässä.

Kun hän sitten säntää takaisin nuotiolle ja pahoittelee olevansa myöhässä, muut esittävät hänelle pantomiimina, miksi hän myöhästyi. Selitys menee läpi, jos selittäjä osaa arvata myöhästymisensä syyn oikein. Syyt myöhästymisille olivat varsin monenkirjavia: yksi oli kohdannut yksisarvisen ja lähtenyt sen mukana pomppimaan pomppulinnaan, toinen oli törmännyt makuualustan täyttämisessä apua tarvitsemaan Hämähäkkimieheen ja kolmannen siepannut avaruusolento pakotti hänet syömään lettuja.

Iltapalaksi syötiin jälleen makkaraa ja s’moreja. S’moret ovat jenkkisarjoista ja leffoista tuttuja nuotioherkkuja, joissa on kahden keksin välissä sulaa suklaata ja paahdettua vaahtokarkkia. S’moret maistuivat kaikille todella hyvin.

Jaggerit saivat luvan valvoa, ja johtajien odotusten mukaisesti kaikki olivat piakkoin nukahtaneet. Paras tapa saada muksut ajoissa nukkumaan leirillä on todistetusti antaa heille lupa valvoa!

Aamulla herättiin yhdeksältä ja syötiin Lämmin Kuppi – keitot sekä leipää aamupalaksi. Sitten pakkasimmekin tavaramme ja lähdimme Helsinkiä kohti. Bussipysäkille tuli kiire ja jouduimme reippailemaan toden teolla. Ehdimme onneksi bussiin ja pysyimme aikataulussa. Kololla tiskasimme vielä trangiat ja veimme lippukunnan tavarat paikoilleen.

Leirillä Jaggereiden mielestä kivaa oli:

• s’moret
• uudet leikit
• linturetki
• Netan riippukeinu
• kiintolaavussa nukkuminen
• retkiaskartelu
• söpöt luontopolulla vastaan tulleet koirat

Ikävää puolestaan oli:

• kuumuudessa kävely
• paha bömmeli
• kylmä yö

Koko Jaggeri-jengin puolesta

/Siiri